Viimeinen viikko

Moi taas!

Aika rientää ja tänään on Viuhtin laskettuun aikaan jäljellä enää viikko. Juuri tänään pentujen punnitsemista varten ostetulla vaa'alla Viuhtille tuli lukemaksi 4,75 kiloa, eli lähtöpainoon on tullut puolisentoista kiloa lisää. Saa nähdä montako pentua sieltä oikein tulee!

Tämä kuva huijaa kauheasti, oikeasti maha on jo ihan valtava ja heiluu puolelta toiselle Viuhtin liikkuessa. Viuhti ei myöskään enää kiipeile eikä hypi yhtä paljon kuin ennen.

Saalistusintoa riittää, pitäähän pentujen saada ravintoa!

Ostimme myös kiipeilypuun pentuja varten, sillä kattoon asti ulottuva puumme on turhan vaarallinen paikka pienille pennuille. Pienessä puussa on pesäkolo ja se on sopivan pieni, etteivät pennut joudu vaaraan siinä telmiessään. Puu oli viimeinen laatuaan ja tarjouksessa 16 euron hintaan, ilmeisesti yhden puuttuvan osan vuoksi. Puu oli yleisen ihmettelyn kohteena kotiin tullessaan ja sen kissankestävyys testattiin sekä Vilhon että Urhon toimesta, Viuhti kävi vain vähän kurkistamassa.

Ahtaiden paikkojen suurin ystävä Vilho testasi pesäkolon ensimmäisenä...

... kun taas Urho kävi heti ensimmäisenä renkulassa roikkuvan pallon kimppuun. En usko pallon selviävän hengissä pentujen syntymään saakka, Urho on sen verran väkivaltainen veikko.:D

Toivottavasti viikon päästä pääsen kertomaan pentu-uutisia, iloisia sellaisia. Itseäni hiukan jännittää, että pääsenkö mukaan synnytykseen. Minulla on nimittäin keikka ensi perjantaina jolloin pentujen olisi tarkoitus syntyä, enkä voi olla sieltä millään pois. Onneksi mieheni on kotona silloinkin, mutta en ole aivan varma, että luotanko hänen kätilöntaitoihinsa.
Mutta kuvatodisteita on luvassa heti pentujen synnyttyä!:)

Psst! Sain vihdoin laitettua aikaisempaan postaukseen lupaamani kuvat, käykäähän kurkistamassa. Klik!

Edit. Onnettomuus! Uusi kiipeilypuu ei osoittautunutkaan käytössä Urhonkestäväksi. Urho hyppäsi rinkulaan, jäi jumiin ja koko putki kaatui Urho sisällään lattialle. Nyt tolppa ei enää ota asettuakseen paikoilleen. Urho on kuitenkin kunnossa ja heti järkytyksestä toivuttuaan se yritti uudelleen rinkulan sisään kun yritimme paikata Urhon aiheuttamia tuhoja. Nyt Urho juoksentelee villinä ympäri asuntoa. Huoh, joskus mietin, että millaista olisi omistaa vähemmän tuhoalttiita kissoja.:D Täytyy keksiä jokin tukevampi ratkaisu kiipeilypuuhun, ettei onnettomuus toistu varsinkaan pentujen kanssa.

Edit. 2 Hahaa, ongelma ratkaistu! Tolpassa ollut ruuvi ei meinannun yltää pesän katossa olleisiin jenkoihin. Niinpä irrotin putkessa olleen ruuvin ja hahaa, se oli pidempi toisesta päästä! Ilmeisesti puu oli kasattu kaupassa vähän huolimattomasti ja ruuvi oli mennyt väärin päin. Nyt puu on tukeva ja turvallinen.