Viuhti = terve

Blogissa on ollut nyt hiukan hiljaiseloa, sillä kiireisten viikkojen jälkeen olen pyhittänyt kuluvan viikon lomailulle. Niinpä en ole saanut kerrottua täällä edes eläinlääkärireissumme tuloksia.

Vilho juuri heränneenä.

Kävimme siis maanantaina Viuhtin kanssa eläinlääkärissä ja virtsatietulehdusepäily osoittautui onneksi turhaksi. Onnistuimme saamaan edellisenä perjantaina näytteen, jonka mieheni ehti kiikuttaa lääkäriin. Näytteessä ei ollut bakteerikasvustoa ja kun oireet eivät ole jatkuneet, saimme ohjeeksi vain, että oireiden uusiutuessa otamme yhteyttä. Mukava lääkäri ei edes laskuttanut maanantaisesta pikavisiitistä, vain pissanäytteen tutkimisesta.

Kaunis Vilho-herra.

Pennut ovat tehneet hyvin kauppansa, sillä olen saanut jo kuusi alustavaa varausta pennuista. Jouduin ottamaan nettiin laittamani ilmoituksetkin jo pois, sillä yhteydenottoja tuli roppakaupalla! Kaiken lisäksi sukupuolijakauma on mennyt melkolailla tasan, eli tyttöjä ja poikia on haluttu yhtä paljon eikä osalle halukkaista pennun sukupuolella ole edes niin suurta merkitystä.

Itse voin sanoa sekä naaraan että leikattuja uroksia omistavana, että ainakin nämä kaksi leikattua kolliamme ovat hyvin vaivattomia käsitellä ja todella ihmisläheisiä. Pojat ovat olleet leppoisia ja mukavia mammanpoikia, kun taas Viuhti on vähän itsepäisempi eikä aina niin välitä sylihetkistä, vaikka usein syliin tuleekin.

Viuhti ja vanhempieni koira Hugo.

Urho on mahdottoman ihana sylikissa. Monesti huomaan kun huomioni on esimerkiksi kirjassa, että ohhoh, Urho on sylissäni. Se on vähintään kerran päivässä hellittelytuulella ja tulee väkisin syliin paijattavaksi. Vilholla on sellaisia hetkiä myös, mutta Vilho toimii hienotunteisemmin ja tulee varovasti lähistölle tarkkailemaan tilannetta ja puskee varovaisesti. Viuhti tulee aina nälkäisenä päälle leipomaan, kehräämään ja nuolemaan, mutta muuten se harvoin viihtyy pitkiä aikoja sylissä. Saattaahan toki olla, että leikattuna Viuhtistakin tulee samanlainen sylimönkijä tai että nämä ovat ennemmin yksilöllisiä kuin sukupuoleen liittyviä piirteitä.

Hugo

Kissojen leikkaamisesta vielä sen verran, että kollien leikkaaminen on todella vaivaton toimenpide ja maksaa huomattavasti vähemmän, kuin naaraan steriloiminen. Kollin voi aivan hyvin kastroida jo ennen sukukypsyyttä eikä siitä ole mitään haittaa uroksen kehitykselle, päinvastoin nuorena leikatut kollit eivät opi merkkailemaan tai mouruamaan. Myös naaraat kannattaa leikata, sillä leikkaamaton naaras on alttiina kohtutulehduksille ja toistuvat kiimat rasittavat sen elimistöä muutenkin. Kiiman aikaan on myös hyvin epätodennäköistä, että omistaja saa nukuttua täysiä yöunia. Joten jos pentuja ei ole tarkoitus teettää, suosittelen sekä tyttö- että poikakissojen leikkaamista oikein lämpimästi. Se tekee sekä omistajien että kissojen elämästä helpomaa.

Viuhti on liian nopea kuvattavaksi!

Laskettuun aikaan on vielä 4 viikkoa ja Viuhti voi oikein hyvin ison mahansa kanssa.
Nyt menen jatkamaan lomailua. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lopuksi vielä kaunis kissapatsaamme, ihana Urho-herra.

PS. Kuvia luvassa postaukseen myöhemmin, sillä olen nyt todella väsynyt enkä osaa käyttää vanhempieni Macia kuvien lataamiseen.

Edit. Nyt sain viimeinkin laitettua kuvat postaukseen, ihastelkaa!:)