Viuhti = terve

Blogissa on ollut nyt hiukan hiljaiseloa, sillä kiireisten viikkojen jälkeen olen pyhittänyt kuluvan viikon lomailulle. Niinpä en ole saanut kerrottua täällä edes eläinlääkärireissumme tuloksia.

Vilho juuri heränneenä.

Kävimme siis maanantaina Viuhtin kanssa eläinlääkärissä ja virtsatietulehdusepäily osoittautui onneksi turhaksi. Onnistuimme saamaan edellisenä perjantaina näytteen, jonka mieheni ehti kiikuttaa lääkäriin. Näytteessä ei ollut bakteerikasvustoa ja kun oireet eivät ole jatkuneet, saimme ohjeeksi vain, että oireiden uusiutuessa otamme yhteyttä. Mukava lääkäri ei edes laskuttanut maanantaisesta pikavisiitistä, vain pissanäytteen tutkimisesta.

Kaunis Vilho-herra.

Pennut ovat tehneet hyvin kauppansa, sillä olen saanut jo kuusi alustavaa varausta pennuista. Jouduin ottamaan nettiin laittamani ilmoituksetkin jo pois, sillä yhteydenottoja tuli roppakaupalla! Kaiken lisäksi sukupuolijakauma on mennyt melkolailla tasan, eli tyttöjä ja poikia on haluttu yhtä paljon eikä osalle halukkaista pennun sukupuolella ole edes niin suurta merkitystä.

Itse voin sanoa sekä naaraan että leikattuja uroksia omistavana, että ainakin nämä kaksi leikattua kolliamme ovat hyvin vaivattomia käsitellä ja todella ihmisläheisiä. Pojat ovat olleet leppoisia ja mukavia mammanpoikia, kun taas Viuhti on vähän itsepäisempi eikä aina niin välitä sylihetkistä, vaikka usein syliin tuleekin.

Viuhti ja vanhempieni koira Hugo.

Urho on mahdottoman ihana sylikissa. Monesti huomaan kun huomioni on esimerkiksi kirjassa, että ohhoh, Urho on sylissäni. Se on vähintään kerran päivässä hellittelytuulella ja tulee väkisin syliin paijattavaksi. Vilholla on sellaisia hetkiä myös, mutta Vilho toimii hienotunteisemmin ja tulee varovasti lähistölle tarkkailemaan tilannetta ja puskee varovaisesti. Viuhti tulee aina nälkäisenä päälle leipomaan, kehräämään ja nuolemaan, mutta muuten se harvoin viihtyy pitkiä aikoja sylissä. Saattaahan toki olla, että leikattuna Viuhtistakin tulee samanlainen sylimönkijä tai että nämä ovat ennemmin yksilöllisiä kuin sukupuoleen liittyviä piirteitä.

Hugo

Kissojen leikkaamisesta vielä sen verran, että kollien leikkaaminen on todella vaivaton toimenpide ja maksaa huomattavasti vähemmän, kuin naaraan steriloiminen. Kollin voi aivan hyvin kastroida jo ennen sukukypsyyttä eikä siitä ole mitään haittaa uroksen kehitykselle, päinvastoin nuorena leikatut kollit eivät opi merkkailemaan tai mouruamaan. Myös naaraat kannattaa leikata, sillä leikkaamaton naaras on alttiina kohtutulehduksille ja toistuvat kiimat rasittavat sen elimistöä muutenkin. Kiiman aikaan on myös hyvin epätodennäköistä, että omistaja saa nukuttua täysiä yöunia. Joten jos pentuja ei ole tarkoitus teettää, suosittelen sekä tyttö- että poikakissojen leikkaamista oikein lämpimästi. Se tekee sekä omistajien että kissojen elämästä helpomaa.

Viuhti on liian nopea kuvattavaksi!

Laskettuun aikaan on vielä 4 viikkoa ja Viuhti voi oikein hyvin ison mahansa kanssa.
Nyt menen jatkamaan lomailua. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lopuksi vielä kaunis kissapatsaamme, ihana Urho-herra.

PS. Kuvia luvassa postaukseen myöhemmin, sillä olen nyt todella väsynyt enkä osaa käyttää vanhempieni Macia kuvien lataamiseen.

Edit. Nyt sain viimeinkin laitettua kuvat postaukseen, ihastelkaa!:)

Tilannepäivitys

Tänne kuuluu melkein hyvää. Laitoin nettiin pari ilmoitusta tulevasta pentueesta tänä aamuna ja tulos oli, että muutaman tunnin sisällä olin saanut neljä sähköpostikyselyä pennuista. Huh, pennuthan melkein revitään käsistä, vaikka niitä ei ole vielä edes olemassa! Viuhtin maha kasvaa, nisät ovat hyvin punaiset ja turvonneet ja Viuhtin paino on noussut 3,4 kilosta 3,9 kiloon, eli paino nousee ihan normaalia tahtia. Lähes puolessa välissä mennään jo, sillä astutuksesta on nyt 4 viikkoa ja laskettuun aikaan 5, ai että jännittää!

Tässä siis lähtötilanne muistin virkistämiseksi.

Ja tässä tämän hetken tilanne nisien osalta.

Viuhti on ollut koko talven ulkoilematta, sillä olen halunnut suojella sitä kylmettymiseltä. Viuhti sain ensimmäisen virtsatietulehduksensa nimenomaan ulkoiltuaan pakkasella. Nyt säiden lämmettyä on Viuhti päässyt viuhtomaan ja vipeltämään ulos. Kuvat on otettu aurinkoisena ja lämpimänä kevätpäivänä.

En nyt tiedä yhtään, että johtuuko se ulkoilusta vai ihan vaan sattumasta, mutta Viuhti on nyt pissaillut lattialle pari kertaa muutaman päivän aikana. Viuhti osaa muuten käyttää hiekkalaatikkoa oikein hyvin, mutta silloin jos se on ollut liian likainen tai jos Viuhti on ollut kipeänä, on pissa ilmestynyt vessan viereen. Ensimmäisestä vaihtoehdosta ei nyt ollut kyse, joten varasimme maanantaille eläinlääkäriajan.





Yleensä olen odotellut hetken ja katsonut mihin tilanne kehittyy, mutta nyt kun Viuhti odottaa pentuja, en halua ottaa turhia riskejä. Pentujen terveys on nyt tärkeämpää, kuin rahanmeno. Ja samalla eläinlääkäri voi tutkia, että mitäs sieltä massusta oikein löytyy. Erikseen ultraamaan Viuhtia ei ruveta, mutta jos pissanäyte otetaan rakkopunktiolla, käytetään siinä ultraa apuna, jolloin pentujakin varmasti samalla katsottaisiin.




Voimme tänään ja huomenna yrittää saada Viuhtilta pissanäytettä jo etukäteen eläinlääkäriin vietäväksi, mikä säästäisi rahaa. Siinä hommassa täytyy olla tarkkaavainen ja nopea! Jos ei ennen viikonloppua onnistu, täytyy yrittää uudelleen maanantaina ennen eläinlääkäriin lähtöä. Huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa Viuhti pissaa juuri ennen lääkäriin lähtöä niin, ettemme saa siitä näytettä. Silloin ei rakkopuntiokaan auta.


Muihin uutisiin; mieheni vei tänään yhteishakupaperimme ja äänitteet Metropoliaan, jonne molemmat haemme pop&jazz musiikkipedagogilinjalle. Parin viikon päästä postiluukusta kolahtaa toivottavasti kutsut pääsykokeisiin! Minulla taas on ollut kiireinen viikko, sillä koulullamme on tanssilukion 5-vuotisjuhlat, joissa soitan saksofonia. Harjoituksia on ollut todella paljon parin viikon aikana, mutta sunnuntaina on viimeinen esitys, jonka jälkeen voin valmistautua pelkästään pääsykokeisiin, sillä kalenteri on lähes tyhjä siitä eteenpäin.

Näiden kahden viimeisen kuvan jälkeen lienee tarpeetonta sanoa,
että Viuhti melkein mönki naapurin pihalle aidanraoista.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

BARF

Nyt on siis luvassa asiaa kissojen raakaruokinnasta. Korostan nyt jo etukäteen, että olen opiskellut osaamani asiat netistä muilta kissaharrastajilta. En usko, että minun tapani ruokkia kissat on ainoa oikea tai tietoni absoluuttisen oikeita, mutta olen huomannut ruokintatapani hyviksi ja toimiviksi omilla kissoillani. Jokainen voi poimia asiat, jotka kokee hyödyllisiksi ja jättää toteuttamatta sen, minkä kokee liian vaivalloiseksi tai vähemmän hyödylliseksi. Jos tekstissä kuitenkin on mielestäsi virheellistä tai epätarkkaa tietoa, olethan kiltti ja kerrot siitä kommenttiboxissa, niin tarkistan asian.

Urho pienenä.

Liha on kissalle luonnonmukaista ravintoa, eikä kissan normaalissa ruokavaliossa ole kuin n. 2% kasviperäistä ainesta. Se 2% koostuu saaliseläimen, eli yleensä hiiren, suoliston sisällöstä sekä satunnaisista ruohoista ja heinänkorsista, joita kissat natustavat. Lisäksi kissat ovat melko huonoja juomaan, sillä janontunne on alunperin aavikolta tulleella eläimellä hyvin heikko. Suurimman osan tarvitsemastaan nesteestä kissa saa ravintonsa mukana. Sanomattakin lienee siis selvää, etteivät kaupan kuivat kissanraksut ole optimaalista ruokaa kissoille. Vain joitakin prosentteja kosteutta sisältävät, pääosin viljasta valmistetut raksut kuivattavat kissan eikä kissa saa tärkeitä proteiineja. Nappuloiden sisältämä suuri määrä hiilihydraatteja myös lihottaa kissan helposti. Viljojen suuri määrä vaivaa myös useita, erityisesti marketeissa myytäviä märkäruokia. Pääasiassa raksuja syövät kissat voivat myös ovat herkemmin sairastua ikäviin virtsakiteisiin ja -kiviin, jotka voidaan usein välttää oikealla ruokavaliolla. Meillä mirrit syövät nappuloita vain herkku- ja suostuttelupaloina silloin tällöin. Matkustaessa ja temppujen (meillä osataan käskyt istu, maahan, kosketa nenää, anna tassu ja nouse takajaloille - ainakin periaatteessa. Kuvamateriaalia tulossa myöhemmin.) palkintoina raksut ovat käytössä helppoutensa vuoksi.

Viuhti ja Vilho pienenä.

Mitä kissoille sitten tulisi syöttää? Monet kaupan märkäruoat ovat hyviä. Lihapitoisuus on mielestäni tärkein mittari ruoan laadussa. Itse en kelpuuta meidän kissojen märkäruoaksi muuta, kuin täyttä lihaa olevia ruokia. Pirkan metallivuoissa olevat ruoat ovat hintaansa nähden erittäin laadukkaita. Normaalin väh. 4% lihaa ja eläinperäisiä tuotteita -tekstin sijaan Pirkan purkissa lukee tarkalleen, montako prosenttia minkäkin eläimen lihaa tuotteeseen on käytetty. Eikä murustakaan viljaa, mutta valitettavasti sokeria ja suolaa löytyy.

Pääsiäisostoksilla huomasin, että Pirkalle on tullut uusia säilyketölkissä olevia merenelävistä valmistettuja ruokia. Tonnikala, sardiini ja meriherkut ovat makuvaihtoehtoina tässä loistavassa kissanruoassa. Sardiini -purkin sisältö on lyhyt ja ytimekäs: sardiini, 68%, hyytelöitymisaineet, vesi. Yksi huono puoli näissäkin ruoissa kuitenkin on; niihin ei ole lisätty kissojen tarvitsemia vitamiineja ja kivennäisaineita. Täydennysravinnoksi kutsuttavan ruoan syöttäjän tuleekin huolehtia vitamiinilisin, että kissa saa varmasti tarvittavat ravintoaineet.

Myös Whiskas Mmmm..., Mjau-tetrat ja -tölkit ovat mielestäni laadukasta ruokaa. Eläinkaupan puolelta löytyykin sitten jo paljon laadukkaita (kuiva- ja) märkäruokia.

Itse syötän kissoille suurimmaksi osaksi lihaa. Lihan syötän raakana, sillä kypsennettäessä lihasta häviää tärkeitä vitamiineja ja tauriinia. Suomessa liha on niin hyvin tutkittua ja kissojen ruoansulatuselimistö on niin tehokas, että pöpövaara on todella pieni. Kuitenkin täytyy muistaa, että luista kananlihaa ei saa missään nimessä tarjota kissalle kypsennettynä. Kypsänä kanan luut nimittäin menevät rikkoutuessaan teräville sälöille, jotka voivat saada aikaan pahaa jälkeä kissan ruoansulatuselimistössä.

Myyräkö? Ei, vaan Viuhti.

Nyrkkisääntö on, että aikuisen kissan ruokavaliosta kolmanneksen tulisi olla luista lihaa, pennuilla jopa puolet. Eli siis esimerkiksi kanan siipiä, kauloja ja selkiä. Loput 2/3 tulisi olla monipuolisesti eri eläinten lihoja, mutta ei mielellään kahta ateriaa "maatilan isoa eläintä", eli possua ja nautaa päivässä, sillä niiden liha ei sisällä kovin paljoa ravinteita. Tiettyjen lihojen kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana. Kalaa ei saisi syöttää kuin kerran viikossa, sillä raa'an kalan sisältämä tiaminaasi-entsyymi tuhoaa B-vitamiinia. Liika kalansyönti voi aiheuttaa myös rasvatasapainon järkkymisestä johtuvaa keltarasvatautia. Muita säännösteltäviä ruoka-aineita ovat runsaasti rasvaliukoisia vitamiineja (yliannostusvaara) sisältävät ruoat, kuten munuaiset, maksat ja kananmunankeltuaiset. Kananmunanvalkuaista ei joidenkin lähteiden mukaan tulisi syöttää kissoille ollenkaan kypsentämättä. Kieli sen sijaan on ravintoarvoltaan kehnoa lihaa, eikä sitä sen takia tulisi syöttää kuin kerran viikossa. Sitkautensa vuoksi viikottainen kieliateria on kuitenkin omiaan hampaiden puhdistukseen.

Sydäntä meidät kissat popsivat napaansa muutaman kerran viikossa. Broilerin ja possun sydämet ovat suurherkkua, jotka suuren tauriinipitoisuutensa vuoksi ovat todella terveellisiä kissoille. Tauriinin puutos sen sijaan voi aiheuttaa jopa sokeutta, joten sen saannista kannattaa huolehtia.

Meidän kissojen viikkoruokalista näyttää jotakuinkin tältä:

Maanantai: Kananmunankeltuainen, poron jauheliha, jauhettu broilerin siipi

Tiistai: Kalkkunamassa, possun sydän, kanan kaulat

Keskiviikko: Kana-kasvismix, lohi/seiti, kanan selkä

Torstai: Broilerin/lampaan sisäelinseos vuoroviikoin, hevosen palaliha, broilerin siipi

Perjantai: Possun kieli, poron jauheliha, kanan kaulat

Lauantai: Possun sydän, broilerin jauheliha, kanan selät

Sunnuntai: Naudan jauheliha, kalkkunamassa, broilerin siipi

Harvinaista herkkua: hiirenpoikanen!

Lisäksi annan kissoille kerran-kahdesti viikossa omega3- ja B-vitamiinilisät. Omegat annan kalaöljykapselin muodossa. Kapseli ei saa sisältää muita vitamiineja, kuin E:tä yliannostusvaaran takia. Samasta syystä öljy ei saa olla kalanmaksaöljyä. Kalaöljyä annan siksi, että omega3:a on kissan luonnollisessa ruokavaliossa paljon enemmän kuin liharuokavaliossa, esim. saaliseläimen aivoissa on sitä runsaasti. Aivoja kun ei oikein mistään kaupasta saa ostettua. :P

B-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joten sen yliannostus on epätodennäköisempää, kuin rasvaliukoisten. Siitä syystä sitä täytyy myös saada jatkuvasti, sillä elimistö ei pysty sitä varastoimaan. Lisäksi muutama monivitamiininappi (esim. Multicat) viikossa ei varmasti olisi pahitteeksi tarpeellisten vitamiinien saannin varmistamiseksi. Lihat ostan tästä loistavasta nettikaupasta, joka toimittaa tuotteet kotiovelle ympäri Suomen.

Urho saalistaa.

Liharuokinta vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä kuin teollisen muonan syöttäminen. Lisäksi täytyy perehtyä raakaruokintaan sen verran, että tietää, että kissa saa tarvitsemansa ravinteet. Lihaa täytyy muistaa ottaa pakkasesta sulamaan ajoissa ja ruoan tarjoilu vie hitusen enemmän aikaa, jos kyseessä on esim. possun sydän, broilerin kaulat tai selät, joita täytyy leikellä pienemmiksi ennen tarjoilua. Jäätyneistä könteistä on myös joskus vaivalloista irrottaa sopivia paloja sulamaan, meillä käytössä on vasara ja taltta ja vasaran käyttäjänä useimmiten mieheni. Isolle osalle suurin ongelma lienee kuitenkin se, jos kissa sattuu viskelemään verisiä lihanpaloja ympäri asuntoa. Meidän kissoista Vilho harrastaa sitä joskus.

Kuitenkin kissat voivat paremmin (kakasta sen huomaa, sillä meillä ei kissankakka haise käytännössä miltään, kun kissat ovat syöneet lihaa. Ruokavalion muutoksen huomaa heti kakan koostumuksesta ja hajusta!) ja ovat olleet pääosin terveinä koko ikänsä. Liha myös tulee halvemmaksi ja uskottelen itselleni, että myös ekologisemmaksi, sillä syötän kissoille ihmisille kelpaamattomia osia eläimistä (vai kuka voi väittää haluavansa syödä kanan selkärankaa tai kaulaa?). Liha on myös kotimaista, eikä sitä tarvitse rahdata Keski-Euroopasta lähimarkettini hyllylle kuten purkkiruokia. Lisäksi tiedän tarkalleen, mitä kissoilleni syötän. Purkkiruoissa ja varsinkin kuivamuonissa kun tuppaa olemaan usein myös sarvia, sorkkia ja muita ruoaksi kelpaamattomia osia.

Oikein loistavat kissasivut, joilla puhutaan myös erittäin kattavasti BARFista, löytyvät täältä!

Viuhti ja Vilho halailee.

Loppuun vielä nisäuutisia. Viuhtin nisät ovat turvonneet entisestään, ne tuntee aivan helposti jo pelkästään mahaa silittämällä. En millään malttaisi odottaa pentujen syntymää, eikä odottamista yhtään helpota netistä löytyvien kissanpentukuvien katselu. Vielä on 6 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan.

Punertaa, punertaa!

Nisäuutisia!

Viuhtin nisät ovat aivan selvästi ruvenneet punoittamaan ja turpoamaan viime torstaista lähtien, eli kaksi viikkoa astutuksen jälkeen.

Tässä siis tämänhetkinen tilanne. Kuvassa nisä näyttää hieman todellista vaaleammalta.

Ja tämä kuva on otettu n. viikko sitten. Nisä on vielä normaalitilassa.

Ero on huomattava! Viuhti siis on tiineenä tai ainakin valeraskaana. Toivottavasti siellä massussa olisi niitä pentuja. Kissat ovat valitettavasti kovin taitavia "huijaamaan" eikä raskautta voi tietää varmaksi ellei käy ultrassa (tarpeetonta minun mielestäni).

Netistä löytämäni raskauskalenteri sanoo, että huomisesta eteenpäin Viuhtilla voi ilmetä aamupahoinvointia ja oksentelua. Saa nähdä kuinka käy. Käyttäytyminen on mielestäni muuttunut sen verran, että iltaisin Viuhti tahtoo kauheasti saalistaa ja hyökkäilee aivan kaiken kimppuun. En tosin tiedä johtuuko se tiineydestä vai onko se vain sattumaa.

Meilläkin on nyt siis oma Furminator, eli irtokarvanpoistaja, kuten aikasemmin vihjasinkin. Aluksi en oikein saanut sitä toimimaan, mutta kun mieheni sisko kertoi kuinka käyttää sellaista omaan kissaansa, alkoi meidänkin mirreistä karvatuppoja irrota. Pitkillä vedoilla melko paljon painaen keskittyen yhteen alueeseen kerrallaan karva lähti parhaiten. Kuviatodisteita ei nyt ole, mutta joka vedolla siis lähti ihan kiitettävä tuppo karvaa normaalin karstalla harjatessa lähtevään pariin karvaan verrattuna.

Nyt nukkumaan, huomenna täytyy jaksaa soittaa saksofonia koko päivä. Lupasin postauksen raakaruokinnasta ja se tulee näillä näkymin torstaina, kun silloin minulla on mukavasti vapaa-aikaa. Eli ylihuomiseen! Ja jättäkäähän kommentteja! Tiedän, että teitä lukijoita on ainakin kourallinen.;)

Urhon menestystä

Osallistuin MouMoun kissa-aiheeseen kilpailuun Urhon kuvalla. Voittoa ei tullut, mutta pääsi Urhon kuva sentään parhaimmiston joukkoon ja MouMou julkaisi sen blogissaan. Täällä voit käydä tutustumassa kuviin.

Kuvia en tähän postaukseen pysty laittamaan, sillä olen vanhempieni luona pääsiäistä viettämässä eikä kuvia ole nyt saatavilla. Palailen myöhemmin asiaan, mm. aiemmin hankintalistalla ollut furminator on nyt hankittu ja siitä on juttua luvassa. Lisäksi aion pian postata kissojen BARFfauksesta eli raakaruokinnasta. Lyhenne tulee joko sanoista Bones And Raw Food tai Biologically Appropriate Raw Food, suomennettuna luuta ja raakaa lihaa. Kissat ovat olleet hyvin lihapainotteisella ruokavaliolla heti meille tultuaan ja eron tavalliseen huomaa heti, jos ne syövät vähänkään enemmän purkkiruokaa. Kokemuksemme BARFfauksesta ovat siis hyvinkin positiivisia.

Hyvää pääsiäistä kaikille!